Tämä vanha 30-luvun pikkupöytä oli oikea aarre. Tosin se oli joskus petsattu tummanruskeaksi. Pöydän puhdistus olikin sitten jo aivan oma juttunsa, mieheni aikansa sen kimpussa ahersi. Kaunis pöytä sai tietysti vaalean värin pintaansa. Pöydän kansilevy ei ole aivan suora, mutta sehän sallittakoon sillä ikäähän pöydällä jo on. Kaunis, suloinen ”kahvipöytä”.
Sylvin mökin vanha nojatuoli alkuperäisessä kuosissaan. Väritys ei aivan nyt miellyttänyt silmää kun muutenkin lähes koko mökkiä on rempattu ja tuunattu uuteen uskoon. Koskaan aikaisemmin en ole vastaavaan ryhtynyt, enkä varmasti ihan heti ala tekemäänkään. Alkuun ”harjoittelin” tuolinhupun tekemistä lakanakankaaseen ja sitten vain rohkeasti oikea kangas käsittelyyn. Oman aikansa se kesti, mutta kun vauhtiin pääsi niin menihän se pitkälle yöhön kun ei malttanut sitten lopettaakaan. Ja kaksi kappalettahan näitä piti ommella… Toisen tekeminen meni sitten jo melkein ”rutiinilla”, siis melkein. Kuitenkin lopputulos on mielestäni erittäin hyvä. Ja kauniit kokonaisuudessaan kera sohvatyynyjen! Huomaa myös inspiraationi lampunmekossa.
Tämä lipasto oli alkujaan tummanruskea. Ikää en osaa sanoa, ei kuitenkaan kovinkaan vanha, mutta ihana kippurajalkoineen. Jälleen kevyt hieraisu ja valkaisu. Ja ihana siitä tuli! Melkein harmitti viedä uudistettu lipasto mökille, mutta paikkaa sille ei oikein kotonakaan ollut ja alkujaan sen mökille juuri ostinkin. Siellä se nyt sitten viettää aikaansa ja on juuri passeli omalla paikallaan.
Tämä vanha kippurajalkainen senkki oli jo paremmat aikansa nähnyt. Ihastuin siihen kuitenkin kaikesta huolimatta. Suloinenhan se oli kunhan sitä vähän tuunaisi. Kevyt hionta ja uusi valkea maalipinta. Kauniit vetimetkin löysimme sitä koristamaan. Lisäksi senkki sai kauniin tekstin. Nyt tämä vanha aarre on uudessa kuosissaan ja niin kovin kaunis siitä tuli ja käyttötarkoitukseen vallan mainio.
Etsin sopivaa ompelupöytää, kunnes tämä ihanuus löytyi aivan sattumalta. Olihan se jo elämäänsä nähnyt ja kokenut, mutta täysin tuunattuna siitä tuli yksi rakkaimmista aarteistani ja kaunishan se kieltämättä on. Alkuperäinen konekin sai sitten jostakin uuden kodin. Kyllä tämän ääressä on ollut ihana ommella ja viettää omaa laatuaikaa.
Tämä on Ikean mäntypuinen, käsittelemätön arkku. Todella monikäyttöinen ja ollut meillä jo jonkin aikaa, kuten kuvasta näkyy. Alkujaan arkku on viettänyt aikaansa meidän makuuhuoneen sängyn jalkopäädyssä, oivallinen kapistus petivaatteille. Suunnitteilla sitten joskus kun tytär saa oman huoneen niin arkku siirtyy sitten sinne. Maalasin arkun vaaleaksi ja laitoin kauniit tekstit ja lopputulos on silmää miellyttävä.
Pihallamme on aina ollut jonkinlainen patio, mutta vuosien saatossa sitä on aina suurennettu ja uudistettu.
Tämä ihana aarre on äitini edesmenneen tädin peruja. Erittäin painava kokonaisuus ja varmasti jo antiikkia. Kevyesti hieraistu vanha maali pois ja uudelleen valkaistu ja kulutettu sitten vähän näyttävämmin, vanhaa kunnioittaen ja arvostaen. Piirongissa on söpöt kippurajalat ja kaunis sisus.
Tässä hieman kuvaa siitä kuinka nainenkin sen voi tehdä. Työ vaikutti haastavalta, joten kyselin hintoja jos joku ulkopuolinen olisi uudistanut rappuset. Lopulta kuitenkin tartuin tuumasta toimeen ja hyvien ohjeiden myötä päätin tehdä sen itse.
Tämä vitriini sijaisee ihan keittiömme lomassa. Keittiön kaapistot ja rungot ovat pyökinväristä täyspuuta. Olen aina pitänyt niistä ja pidän yhä eli niitä en halua muuttaa. Eli tämä vitriini on olennainen asia josta saan vaaleutta ja uutta ilmettä tuohon tilaan. Eli vitriini oli alkujaan mäntypuinen ja muistaakseni käsittelemätön. Huolellisen pesun jälkeen vain maalia pintaan ja tulos on enemmän kuin positiivinen. Lopulta pieni homma, mutta tulos sitäkin enemmän.
Tällainen penkki oli hakusessa sänkymme jalkopäätyyn ja sattumalta sen sitten sainkin ”jäljitettyä”. Tosin penkki oli alkuperäisessä kunnossa eli puunvärinen. Huolellinen pesu ja jälleen valkaisu ja kaiken kruunaa kaunis teksti ja koko komeus on siinä. Penkin alla on mukavasti säilytystilaa petivaatteille. Tämäkin oli oikea löytö!
Yläkerran aulassa on meidän mäntypuinen apteekkarinlipasto.Sekin täytyi valkaista tässä valkaisu vimmassa ja kaunishan siitäkin tuli. Valkaisin vain laatikostot sekä lipaston sivut. Alaosa sekä pöytäpinta saivat jäädä patinoituneen mäntypuun värisiksi. Antaa kummasti valoisuutta pieneen eteisaulaan. Lipaston päällä on vanha suuri ikkunanpoka. Poka on huolella putsattu ja maalattu huolimattomasti vaaleaksi ja kuluneen näköiseksi. Lisäksi pokaan on laitettu peilit eli näin siitä saatiin todella näyttävä kokonaisuus ja kummasti tuo avaruutta aulatilaan. Koko komeus oli alkuun meidän lasitetulla patiolla pihalla, mutta syksyn tullen toin sen sisälle säilöön ja sinne se on sittemmin jäänyt eli sen paikka löytyi näin. En enää raaskinut viedä sitä ulos.
Rakastan omien lasten valokuvia vuosien varsilta. Ja niitä olenkin keräillyt kauniiksi kokoelmiksi sinne tänne. Lisäksi kuvassa on rakas, edesmennyt koiraenkelimme.
Tuossa kun kerkesin jo mainostamaan ja kehumaan Ikean Minnen-rautasänkyä niin on pakko laittaa tännekin kuva siitä. Kuvassa on myös tyttären rakkaimmat aarteet tuo Hello Kitty kokoelma. Ja tietysti äitikin tykkää… Sänky on kaunis ja niin romanttinen pikkuiseen makuun ja tytär tykkää kovasti. Tuon tilkkutäkin, joka on sängyn päällä olen tilannut eräältä käsityöihmiseltä ja sekin on aivan ihana ja sopii täydellisesti tuohon sänkyyn ja sängyn mittaan on nyt juuri passeli.
Tämä on oikea aarre! Tämän ihastuttavan vanhan ja jo aikansa eläneen lasten kampauspöydän ja pinnatuolin löysin aivan sattumalta. Ihastuin siihen välittömästi ja näin sen jo uudessa kuosissaan. Kevyt hionta ja vaaleaa maalia pintaan niin kaunishan siitä tuli. Peilin kehyksiin painoin muutaman herkän ruusun sekä kauniin kuvion. Pinnatuolissa oli jo useita kerroksia laitettu vaihtopäällisiä päällekäin. Poistin kaikki vanhat kankaat ja alkuperäisen ruskean samettikankaan jätin tilalle. Kuin tilauksesta löysin vaaleanpunaisen röyhelöisen tuolin pehmusteen, joka on tarkoitettu juuri pinnatuoliin. Tämä oli kuin piste iin päälle ja kokonaisuus on täydellinen. Ainakin melkein. Kampauspöydässä on ilmeisesti alkuperäinen peili, joka on jo paikoitellen tummunut eli se täytyy vaihtaa kun tytär alkaa ihan tosissaan käyttämään kampauspöytää. Tämä aarre oli jo nyt pakko lunastaa kun vastaan tuli vaikka sille ei nyt vielä varsinaisesti ole käyttöä ollutkaan. Tarkoituksella jätin kokonaisuuden kauniin vaaleaksi ja ehkä sitten joskus pöytä saa kauniin tekstin vielä pintaansa.
Tämä on Ikean mäntypuinen pöytätaso joka on jo nähnyt aikaansa tässä taloudessa. Ostettu joskus pojille yöpöydäksi ja siitä sitten alkoi etsimään uutta paikkaansa. Alkuun piti poistaa kokonaan käytöstä, mutta lopulta valkaisin pöydän ja painoin kauniit tekstit. Hetken pöytä odotteli uutta käyttötarkoitustaan. Mutta kun tytär siirtyi pinnasängystä ihanaan Ikean Minnen-rautasänkyyn niin tämäkin uudistettu yöpöytä sai sille tarkoitetun paikkansa. Ja kieltämättä, kaunis ja yksinkertainen se on uudessa kuosissaan.