Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.

Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten.

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen.

Poissa katse tummien silmien, ja se haukku – sitä enää kuule en.

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, ja kaipuu suuri ja sanaton. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ääretön ikävä ja suru musta.

Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.

Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän – Sun hyvä olla nyt on.