Kaikki kirjoittajan Janette artikkelit
Uusi piha-aita
7/2012
Tänä kesänä meni sitten meidän piha-aita kokonaan uusiksi… Olemme venyttäneet tätä ”hintavaa” projektia, mutta kerran aita lopultakin kaatui niin olihan se pakko vaihtaa. Tarkoitus oli jo viime kesänä tehdä uusi aita, mutta kerran se vielä pysyi jotenkin pystyssä niin asia jäi siihen. Talvella runsas lumi sitten teki tehtävänsä ja keväällä osa aidasta kaatui. Vielä hetken saimme tuettuna aidan ”suojaamaan pihapiiriä”, lähinnä ettei koira lähtisi omille teilleen. Olihan se entinen aita toki jo elämää nähnyt, väri vaihtunut alkuperäisestä kelta/valkoisesta täysin valkoiseksi ja lopulta lahonnut lähes kokonaan. Mutta nyt on tilalla tämä kaunis ja yksinkertainen aita, malliltaan Selko. Jotta tämä aita palvelisi pidempään uhrasimme kierrepaalut tolpille. Miehellä oli täysi työ ruuvata paalut käsin maahan. Onneksi loppusuoralla vain yksi kivi tuli vastaan ja suunnitelmia piti vähän muuttaa. Tolpat mies teki hiotusta kestopuusta ja vähän paksummasta kun aikaisemmin. Lopulta ostimme vielä Biltemasta edulliset pallolliset, sinkkiset tolpanhatut koristeeksi tolpille ja toki suojaamaan. Oikeastaan koko kesä meni siinä kun ensinnäkin maalasimme 20 elementtiä päälilautoineen kertaalleen ja sitten vanhan aidan purku ja poisvienti sekä sitten vasta varsinaiseen pystytys projektiin. Vielä viimestely ja ruuvinkannat töpsyttelin pikkupensselillä piiloon. Kyllä siinä meinasi itku jo välillä tulla kun kesä oli mitä oli ilmojen suhteen. Lopputulokseen olemme kuitenkin tyytyväisiä ja nyt koirakin saa vapaasti temmeltää pitkin pihaa. Piha on saanut ”uudet kehykset” ja täysin uuden ilmeen.
Kaunista ja somaa, pientä ikiomaa
Kauniita yksityiskohtia omasta kodista, omaksi iloksi. Niin sisältä kuin ulkoa. Vanhaa ja uutta. Ostettua ja saatua. Itse tehtyä ja tuunattua. Vuoden aikoja unohtamatta.
Kesä 2012
6/2012
Ihana kesä! Ilmat eivät oikein suosineet, mutta silti kesä on aina kesä. Kuten jo jossakin osiossa kerroin, en ole mikään viherpeukalo. Rakastan kauniita kukkia ja kasveja. Suosin enemmän ruukkuja ja koreja, kuten kuvista näkyy. Kukkapenkkiä en ole koskaan tehnyt omalle pihamaalle. Sylvin mökille tein tai muokkasin uudelleen henkiin vanhan kukkapenkin, mutta muuten minun kukat saavat kasvaa joko ruukuissa tai sitten koreissa. Lisukkeena kaikkea kaunista ja pientä, pihapatsaita ja muita esineitä. Uutta ja vanhaa, juuri sopivasti yhdessä täydentämässä toisiaan.
Kaunis Emma tuoli
4/2012
Tämän ihanuuden löysin kirpputorilta. Jos jotakin tiettyä tulee etsittyä kirppikseltä, niin taatusti juuri sitä ei löydy. Mutta kaikkea muutakin sen sijaan… Tämä on yksi suurimmista löydöistäni ja kunto vielä vallan mainio. Erittäin hyvä istua, rakenne ehjä ja vielä sirokin. Jopa kangas on ehjä, hiukan nuhjuinen paikoitellen. Perinteisessä Emma tuolissa täytyy mielestäni olla kunnon ihana ja vanhanaikainen kukka-aiheinen ”mummokangas” (kuten mieheni sanoi…). Kuin lastentuoli, mutta ”Rouvas-tuolihan”tämä arvokkuus on. Nyt sitten etsin siihen kauniin kukka kankaan ja tuoli pääsee lopultakin oikeuksiinsa. Laitan kuvaa tänne kunnes tuoli on verhoiltu uuteen uskoon. Verhoilua en itse uskalla alkaa tekemään vaan vien sen ammatti-ihmisen käsiin. Ensinnäkin verhoilukangas, laadukas on hintava ja en uskalla alkaa leikkaamaan uutta ”mekkoa” tuoliin. ”Aika on jo varattuna” verhoilijalle, kunhan lopullinen kangas vain löytyy. Yksi suosikki on jo mielessä. Palataan!
30-luvun pyöreä pöytä
Tämä ihanuus oli todellinen löytö. Pöytä on 30-luvulta ja oli jo alkujaan vaalea. Kevyt hieraisu ja vaaleaa maalia pintaan. Tästä tuli mainio sohvapöytä kotiimme. Pöytä on saanut kaverikseen Sylvin mökiltä tuon vanhan lasten puisen jakkaran. Jakkara oli maalattu usealla eri maalilla vuosien saatossa ja nyt viimeksi se oli purppuranpunainen tai jokin vastaava. Tietysti senkin hioin ja maalasin vaaleaksi. Kivat ja niin söpöt yhdessä.
Pikkupöydän uusi ilme
Tämä vanha 30-luvun pikkupöytä oli oikea aarre. Tosin se oli joskus petsattu tummanruskeaksi. Pöydän puhdistus olikin sitten jo aivan oma juttunsa, mieheni aikansa sen kimpussa ahersi. Kaunis pöytä sai tietysti vaalean värin pintaansa. Pöydän kansilevy ei ole aivan suora, mutta sehän sallittakoon sillä ikäähän pöydällä jo on. Kaunis, suloinen ”kahvipöytä”.
Nojatuolin uusi elämä
Sylvin mökin vanha nojatuoli alkuperäisessä kuosissaan. Väritys ei aivan nyt miellyttänyt silmää kun muutenkin lähes koko mökkiä on rempattu ja tuunattu uuteen uskoon. Koskaan aikaisemmin en ole vastaavaan ryhtynyt, enkä varmasti ihan heti ala tekemäänkään. Alkuun ”harjoittelin” tuolinhupun tekemistä lakanakankaaseen ja sitten vain rohkeasti oikea kangas käsittelyyn. Oman aikansa se kesti, mutta kun vauhtiin pääsi niin menihän se pitkälle yöhön kun ei malttanut sitten lopettaakaan. Ja kaksi kappalettahan näitä piti ommella… Toisen tekeminen meni sitten jo melkein ”rutiinilla”, siis melkein. Kuitenkin lopputulos on mielestäni erittäin hyvä. Ja kauniit kokonaisuudessaan kera sohvatyynyjen! Huomaa myös inspiraationi lampunmekossa.
Lipaston uusi elämä
Tämä lipasto oli alkujaan tummanruskea. Ikää en osaa sanoa, ei kuitenkaan kovinkaan vanha, mutta ihana kippurajalkoineen. Jälleen kevyt hieraisu ja valkaisu. Ja ihana siitä tuli! Melkein harmitti viedä uudistettu lipasto mökille, mutta paikkaa sille ei oikein kotonakaan ollut ja alkujaan sen mökille juuri ostinkin. Siellä se nyt sitten viettää aikaansa ja on juuri passeli omalla paikallaan.
Vanhan senkin uusi elämä
Tämä vanha kippurajalkainen senkki oli jo paremmat aikansa nähnyt. Ihastuin siihen kuitenkin kaikesta huolimatta. Suloinenhan se oli kunhan sitä vähän tuunaisi. Kevyt hionta ja uusi valkea maalipinta. Kauniit vetimetkin löysimme sitä koristamaan. Lisäksi senkki sai kauniin tekstin. Nyt tämä vanha aarre on uudessa kuosissaan ja niin kovin kaunis siitä tuli ja käyttötarkoitukseen vallan mainio.
Singerin uusi elämä
Etsin sopivaa ompelupöytää, kunnes tämä ihanuus löytyi aivan sattumalta. Olihan se jo elämäänsä nähnyt ja kokenut, mutta täysin tuunattuna siitä tuli yksi rakkaimmista aarteistani ja kaunishan se kieltämättä on. Alkuperäinen konekin sai sitten jostakin uuden kodin. Kyllä tämän ääressä on ollut ihana ommella ja viettää omaa laatuaikaa.
Arkun uusi elämä
Tämä on Ikean mäntypuinen, käsittelemätön arkku. Todella monikäyttöinen ja ollut meillä jo jonkin aikaa, kuten kuvasta näkyy. Alkujaan arkku on viettänyt aikaansa meidän makuuhuoneen sängyn jalkopäädyssä, oivallinen kapistus petivaatteille. Suunnitteilla sitten joskus kun tytär saa oman huoneen niin arkku siirtyy sitten sinne. Maalasin arkun vaaleaksi ja laitoin kauniit tekstit ja lopputulos on silmää miellyttävä.
Patio toinen olohuone
Pihallamme on aina ollut jonkinlainen patio, mutta vuosien saatossa sitä on aina suurennettu ja uudistettu.
Vanhan piirongin uudistettu ilme
Tämä ihana aarre on äitini edesmenneen tädin peruja. Erittäin painava kokonaisuus ja varmasti jo antiikkia. Kevyesti hieraistu vanha maali pois ja uudelleen valkaistu ja kulutettu sitten vähän näyttävämmin, vanhaa kunnioittaen ja arvostaen. Piirongissa on söpöt kippurajalat ja kaunis sisus.
Valkaistut mäntyrappuset
Tässä hieman kuvaa siitä kuinka nainenkin sen voi tehdä. Työ vaikutti haastavalta, joten kyselin hintoja jos joku ulkopuolinen olisi uudistanut rappuset. Lopulta kuitenkin tartuin tuumasta toimeen ja hyvien ohjeiden myötä päätin tehdä sen itse.